Hanhikivi on merkittävä
maankohoamisrannikon suojelukokonaisuus
Hanhikiven niemi edustaa kokonaisuudessaan maankohoamisrannikon
metsien kehityssarjat -luontotyyppiä. Alue arvioidaan yhdeksi merkittävimmistä
kyseisen luontotyypin kohteista. Niemen luonnon merkitys perustuu alueen monimuotoisuuteen,
laajuuteen ja eheään rakenteeseen. Merkittävyyttä lisäävät
lukuisat luonnonsuojelulain, vesilain ja metsälain suojaamat kohteet sekä
Natura 2000-alueet.
Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat on yksi Suomen uhanalaisimmista
luontotyypeistä, luokitukseltaan äärimmäisen uhanalainen
(CR). Kokonaisia kehityssarjoja ei juuri ole enää jäljellä.
Primäärisukkessiometsien suojelussa avainaluetta on Pohjois-Pohjanmaa,
jossa Hanhikiven niemi on kaikkein edustavimpia ja laajuudeltaan ja yhtenäisyydeltään
edustavin esiintymisalueista.
Maankohoamisrannikon primäärisukkession metsät
ja niiden muodostamat sukkessiosarjat kuuluu luontotyyppinä EU:n luontodirektiivin
mukaan ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin. EU:n alueella esiintymiä
on vain Suomessa ja Ruotsissa. Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat onkin
määritelty Suomen kansainväliseksi vastuuluontotyypiksi eli Suomi
kantaa sen säilymisestä erityistä vastuuta.
Hanhikivi toinen METSO – Merestä metsäksi -hankkeen mallialueista
Hanhikiven alue oli vuosina 2004–2006 mukana METSO –
Merestä metsäksi -hankkeessa, jonka tavoitteena oli lisätä
rannikon metsänomistajien ja suuren yleisön tietoa maankohoamisrannikon
metsien ja ranta-alueiden ainutlaatuisuudesta sekä alueen metsien monimuotoisuuden
edistämismahdollisuuksista. Hanhikiven alue (420 ha) valittiin toiseksi
hankkeen kahdesta mallialueesta (yht. 462 ha). Perusteina olivat mm. alueen
luontoarvot, joista tärkeimpinä alueen yhtenäiset kehityssarjat
sekä suojelualueiden läheisyys. Hanketta hallinnoi Pohjois-Pohjanmaan
metsäkeskus yhteistyössä maanomistajien ja muiden toteuttajatahojen
kanssa.
Projektin myötä suojellut alueet (yht. 213 ha, josta
Hanhikivessä 173,3 ha) toivat Pohjois-Pohjanmaan rannikolla lähes
20 %:n lisäyksen metsäisten suojelukohteiden pinta-alaan, sillä
alueella ei ollut metsäisiä suojelukohteita Natura-alueiden ulkopuolella.
Suojellut alueet antoivat merkittävän lisän Pohjois-Pohjanmaan
maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsien ja rantaluontotyyppien
monimuotoisuuden turvaamiseen.
Maankohoamisrannikon metsät luontotyyppinä
Maankohoamisrannikon sukkessiometsät on Itämeren
pohjoisosille ominainen, ainutlaatuinen luontotyyppi. Maankohoamisen vaikutus
rannikon metsiin ja soihin näkyy aina Saaristomerta ja Suomenlahtea myöten,
mutta tyypillisimmillään ja edustavimmillaan luontotyyppi on Perämeren
ja Merenkurkun rannoilla, missä maankohoaminen on voimakkainta.
Maan kohotessa merestä paljastuneen maan kasvillisuus kehittyy
vyöhykkeittäin. Metsien puulajit, pohjakasvillisuus ja kasvupaikkatyypit
muuttuvat voimakkaasti. Moni-ilmeiset metsien ja soiden muodostamat kehitysvaiheet
ovat sidoksissa maaperään ja paikallisiin pinnanmuotoihin.
Luonnon monimuotoisuudelle arvokkaimpia ovat pinta-alaltaan
laajat kokonaisuudet, joissa esiintyy useita eri kehitysvaiheita ja muita maankohoamisrannikolle
ominaisia luontotyyppejä kuten primäärisiä soita, merestä
kuroutuvia järviä luhtineen tai hakamaisia entisiä perinnemetsiä.
Myös edustaviin rantaniittyihin tai luhtaympäristöihin rajautuvat
sukkessiometsät ovat tärkeitä kohteita, varsinkin suojelualueiden
tuntumassa. Maankohoamisrannikon sukkessiometsän merkitystä lisää
metsä- tai luonnonsuojelulailla rajattu metsäalue kohteessa tai sen
lähituntumassa.
