Hanhikivi – siirtolohkare

Kuvassa Hanhikivi 1900-luvun alussa.

Keskellä rantametsää seisoo kuusimetrinen jättiläinen, Hanhikivi. Entisajan ihmiset epäilivät ettei mikään muu kuin hiisi, piru tai jättiläinen ole voinut moista kiveä paikalle kuljettaa.  Nyt tiedämme siirtolohkareista enemmän. Jääkauden aikana mannerjää kuljetti mukanaan osia kallioista, joskus pitkiäkin matkoja, jättäen luontoon pysyviä muistoja ajasta, jolloin maa oli kokonaan jään peitossa.

Erään tarinan mukaan vuosisatoja sitten, rantaviivan kulkiessa paljon idempänä, hanhet lepäsivät usein muuttomatkallaan suuren siirtolohkareen päällä.Kiveä alettiin kutsua Hanhikiveksi.Maan kohotessa maisemat Hanhikiven siirtolohkareen ympärillä ovat muuttuneet ja sukupolvet vaihtuneet, mutta kivi lepää paikallaan.

Niemi on nimetty Hanhikiven, siirtolohkareen, mukaan. Kiveä pidetään Pähkinäsaaren rauhan rajakivenä ja se on myös Pyhäjoen ja Salon (Saloisten) seurakunnan monisatavuotinen rajakivi, nykyään Pyhäjoen ja Raahen rajakivi. Hanhikivi on historialliselta ajalta peräisin olevana rajamerkkinä valtakunnallisesti merkittävä muinaismuisto. Kiveä suojaa muinaismuistolaki ja se on säilytettävä kaikissa olosuhteissa.

Pähkinäsaaren rauhan rajakivi

Vuonna 1323 Ruotsin holhoojahallitus ja Novgorodin kauppatasavalta solmivat Pähkinäsaaren rauhan, joka määräsi ensimmäisen Suomea koskevan itärajan. Kiistelty raja kulkee Rajajoelta Kannaksen halki luoteeseen ja edelleen Perämeren rannikolle. Rajamerkkinä pohjoisessa pidetään Hanhikiveä ja Hanhikivi myös mainitaan rajakivenä ainakin kahdessa toisistaan riippumattomassa asiakirjassa.

Vnha Pohjois-Pohjanmaan karjalaisten vero-oikeudellisesti omistama rannikkoalue päättyi etelässä Hanhikiveen ja pohjoisessa Kaakamanjokeen, nykyisessä Ala-Torniossa. Pyhäjoen eteläpuolelta ja Kemijoen länsipuolelta Kaakamassa alkoi Ruotsin kuninkaan alue. Kemin, Iin ja Limingan asukkaat valittivat 1490 Ruotsin kuninkaalle, että karjalaiset pitävät jatkuvasti maata, Pähkinäsaaren rauhanrajan mukaisesti, Pyhäjoella Hanhikiveen saakka omanaan ja vaativat veroja. Veroina vaadittiin puolet lohisaaliista kaikista lohijoista, aina Pyhäjoesta Kemijokeen saakka. Kun veroja ei heille maksettu, karjalaiset hävittivät maata. Rannikon suomalaiset puolestaan tekivät kostoretkiä Vienan Karjalaan. Näin syntyivät rappasodat.

Hanhikiven mainitsevat rajamerkkinä myös pirkkalaiset. Eräässä todistuksessa sanotaan: ”Entisaikaan karjalaiset ovat sanoneet omistuksensa Pohjanmaahan ulottuvan Hanhikiveen saakka, kiveen, joka sijaitsee suolameren rannalla”.

Karjalan kannakselta Inkerinmaalta löytyy pienestä Riihiö-nimisestä Suomen aikaisesta rajakylästä tienviitta, jossa lukee ”Ristikivi 1323”. Opasteessa lukee venäjäksi ”Suuren Novgorodin ja Ruotsin ensimmäinen rajalinja 1323”.

Hanhikivi

Akateemikko Kustaa Vilkunan vuonna 1959 tekemien mittausten mukaan Hanhikivi on 610 cm korkea (Uusi Kuvalehti 41/1959). Kiven päältä löytyy pitkä piiru, jonka vasemmalla puolella on luku ”17” ja oikealla puolella luku ”70”. Näiden himmeiden merkintöjen alapuolelta löytyy merkintä ”N14” sekä hieman oikealla ylempänä kivessä on kruunu. Kuva: Heidi Kauppila