Hanhikiven maa-alasta 63 % suojelun piirissä

Hanhikiven alue on merkittävä maankohoamisrannikon suojelukokonaisuus. Yhtä laajoja yhtenäisenä säilyneitä maankohoamisrannikon metsäalueita ei Pohjois-Pohjanmaalla juuri ole. Hanhikiven alueella on rantaluontotyyppien lisäksi varsin edustavia maankohoamisrannikon lehtoja, pieniä luhtia ja korpia. Lisäksi alueelta löytyy muita lakisääteisesti suojeltuja kohteita kuten merenrantaniittyjä ja kluuveja. Hanhikiven alue on merkitty Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa luonnon monikäytön kehittämisen kohdealueeksi, jonne on myös merkintä valtakunnallisesti arvokkaasta muinaismuistosta sekä maisemakallioalueesta. Hanhikiven alue rajoittuu osin (Parhalahti- Syölätinlahti)-Heinikarinlammen Natura-alueeseen.
Katso Hanhikiven alueen suojelutilanne kartalla tästä (PDF).

Hanhikiven suojelutilanne

Hanhikiven maa-alasta on suojelun piirissä noin 63 %. Maa-alasta runsaat 170 hehtaaria suojeltiin vuosien 2005-2006 aikana Merestä Metsäksi –hankkeessa luonnonarvokauppasopimuksin, ympäristötukisopimuksin sekä ostamalla maata valtiolle. Muilla tavoilla suojeltuja alueita on noin 110 hehtaaria.

Maankohoamisrannikon sukkessiometsät

Kaikki Merestä Metsäksi –hankkeessa suojellut kohteet edustavat maankohoamisrannikon sukkessiometsiä. Se on Itämeren pohjoisosille ominainen, ainutlaatuinen luontotyyppi, jota esiintyy Suomessa Saaristomereltä Perämerelle. Tyypillisimmillään luontotyyppi on Pohjanlahden ja Perämeren rannoilla, missä maankohoaminen on voimakkainta. Sukkessiosarjat ovat käytännössä moni-ilmeisiä soiden ja metsien muodostamia aluekokonaisuuksia, joissa metsän kehitysvaiheet ovat sidoksissa maaperään ja paikalliseen topografiaan.

Maankohoamisrannikon sukkessiometsien luonnonsuojelubiologinen merkitys on tunnustettu laajalti ja ne on huomioitu EU:n luontodirektiivissä ensisijaisesti suojeltavina luontotyyppeinä. Luonnon monimuotoisuudelle arvokkaimpia ovat pinta-alataan laajat kokonaisuudet, joissa esiintyy useita eri metsäsukkessiovaiheita ja muita maankohoamisrannikolle ominaisia luontotyyppejä kuten primäärisiä soita, kuroutuvia järviä luhtineen tai hakamaisia entisiä perinnemetsiä. Myös edustaviin rantaniittyihin tai luhtaympäristöihin rajautuvat sukkessiometsät ovat tärkeitä kohteita, varsinkin suojelualueiden tuntumassa. Maankohoamisrannikon sukkessiometsän merkitystä lisää metsä- tai luonnonsuojelulailla rajattu metsäalue kohteessa tai sen lähituntumassa.

Luonnonsuojelulain luontotyyppi: merenrantaniityt

Merenrantaniityt on luonnonsuojelulailla suojeltu luontotyyppi, jota esiintyy erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Merenrantaniittyjen kasvillisuus on monimuotoista, pääasiassa matalaa heinää ja ruohoa. Puita ja pensaita on vähän.

Suojellun merenrantaniityn kasvillisuus on luontaista tai se on kehittynyt niiton ja laiduntamisen seurauksena. Suojellulle alueelle ei saa rakentaa eikä aluetta saa ojittaa tai ruopata. Sen sijaan aluella saa retkeillä ja ulkoilla, mutta kaikenlaista häirintää tulisi välttää lintujen pesintäaikana.

Vesilain kluuvit

Kluuvit ja fladat ovat merestä kuroutumassa olevia tai jo kuroutuneita vesialueita, joiden suulla on kynnys tai kannas, joka rajoittaa veden vaihtumista. Enintään kymmenen hehtaarin suuruiset luonnontilaiset fladat ja kluuvit ovat vesilain mukaan suojeltuja. Kaikki toimenpiteet, jotka vaarantavat niiden säilymisen luonnontilaisena, ovat kiellettyjä.

Fladat ja kluuvit syntyvät pääasiassa maankohoamisen seurauksena. Flada kehittyy kluuvijärveksi usean vaiheen myötä. Kehityksen aikana suolapitoisuus hiljalleen laskee ja eliöstö vaihtuu makeampaa vettä suosiviin lajeihin. Kluuveilla ja fladoilla on oma eliölajistonsa ja varsinkin monille kaloille fladat ovat tärkeitä nuoruusvaiheen elinympäristöjä.

Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet, rehevät lehtolaikut, ojittamattomien soiden pienet kangasmetsäsaarekkeet, rotkot ja kurut, jyrkänteet välittömine alusmetsineen, kitu- ja joutomaiden hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia.

Erityisen tärkeäksi elinympäristöksi määritellyillä alueilla ovat kiellettyjä seuraavat toimet: avohakkuu, kasvupaikan ominaista kasvillisuutta selvästi vahingoittava maanpinnan käsittely, ojitus, metsätien tekeminen, purojen ja norojen perkaus, kemiallisten torjunta-aineiden käyttö, Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomien puulajien viljely sekä muut metsätalouden toimet, jotka muuttavat oleellisesti puuston varjostus- ja suojavaikutusta.

Lähteet:
Merestä metsäksi -hankkeen loppuraportti (PDF)
Ympäristöministeriö: Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit (PDF)
Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus: Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt (PDF)
Ympäristökeskus 12.3.08
Metsäkeskus 12.3.08